Japan 2018

1^st day 1-2.2.2018

Arton reissu alkoi Ruotsinmaalta, Jannen & Matin odotellessa Helsinki-Vantaalta. Suomessa oli tietenkin taas joku lumimyrsy jonka finnair oli paikalle kiusaksemme summonoinut. Lento olikin jo lähtökohtaisesti myöhässä tunnin kun Arto laskeutui He-Valle ja suoritti ripeän, savukkeettoman siirtymän täysin toiselle puolelle kenttää.

Kokonaisuudessaan kone oli kuitenkin 2½ tuntia myöhässä, minkä seurauksena

myöhästyimme myös vaihdosta Japanin päässä. Janne sai selvitellä viisumiin ruksaamaansa rastia; onko teräaseita tai räjähteitä ja n.6 minuuttia tästä tilanteesta päästyämme selvisi että Arton kaikki veistokamat ovat jääneet He-Valle... KIITOS finnair. Japan Airlines kuitenkin korvasi menetetyn hermon; saimme piljetin jolla pystyi ostamaan burgeria&olutta, tai burgeria&burgeria tai olutta&olutta, summa oli kuitenkin vähäinen emmekä tulleet kylläisiksi saatikka humalaan. Sitäpaitsi eihän myöhästyminen paikallisista edes johtunut. (finnair!!!PERKELE!!)

Taisipa olla parin, ehkä kolmen tunnin ventta, jahka saimme vaihtolentomme Hokkaidolle.

Hokkaidon lentokentältä Chizurulle bussilla/taksilla. Hieman oli matkalla tuskailua riittäisivätkö Matin vaihtamat jenkulat matkan maksamiseen mutta riittiväthän ne.. Muilla kun oli koko rahanvaihto unohtunut. Taksi jätti meidät paikkaan jonka piti olla oikea. Soittelimme ovikelloa ja ihmeteltiin miksi ei ms. Sarukawa tule avaamaan ovea, varmistussoitto ja kyseinen japanitar kävelikin kulman takaa aamutakissa. Tolppa-apina olikin siis jättänyt kyydistä väärälle puolelle taloa. Pari tuntia seurustelua ja petien arvonta (Parasta!)

3.2.1018

Paljon aamukahvia ja pankkiautomaatin kautta geibunkanille. Kerrokseen päästyämme haistoimmekin jo tutun, Team Smokingin yrttikessun. Kessuteltiin ja vaihdeltiin kuulumisia muidenkin joukkueiden kanssa.

Tuli ilmoitus että joukkuekokous pidettäisiin jossain toisessa rakennuksessa, jossain toisessa osassa Sapporoa.. Onneksi ei ollut pitkä matka.

Paikan päällä meille kerrottiin että kyseinen kokous olikin vain joukkueenjohtajille. Puskimme Matin kanssa puoliväkisin konferenssihuoneeseen, olihan meidätkin paikalle summonoitu. Sääntöjen kertaus ja perehdytys, jonka jälkeen viereisessä konferenssitilassa alkoi varsinaiset Wellcomingpartyt, elikkäs hyvää muonaa ja olutta.


Esittelyssä olivat myös kilpailun tulkit ja muut virkaatekevät.

Matti sivalteli tilaisuuteen iskeneitä ninjoja mattoon. Tuttuja oli Singaporesta, Indonesiasta, Thaimaasta ja jälleen siitä toisesta Koreasta. Lisäksi oli Sankarmiehet Puolasta, joita paikalla oli edustamassa kapteenin kauniimpi puolisko. Heilläkin oli ollut joitain logistisia ongelmia.
Joukkueet esittivät lyhyen ytimekkäät introduusiot omista veistoksistaan.

Loihimme lausumaan otteita Kalevalasta, Jannen ja Arton kanavoidessa voimia runonlausujalle. Oli kuulemma yleisössä tullut kylmiä väreitä vaikka eivät jupinasta mitään ymmärtäneetkään. Voimallista. Lopuksi Arto veti joukkueelle arpakuution alueen kulmasta, ei paras spotti mutta tokkopa kehnoinkaan.

Lipastimme baaritiskiltä itsemme taisteluvalmiuteen ja lähdimme notkumaan Odori Park;ia ja aihiotamme kohden. Paikalle päästyämme olikin aika ihmetellä lähes olemattomia suoja-alueita sekä veistosten välillä että yleisöön päin, ainakin toinen suurista pudotuksistamme tulisi putoamaan suoraan kävelykadulle. Kävimme vielä iltapalalla hotellin vieressä sijainneessa onsenissa, emme kuitenkaan kylpeneet.

Eka veistopäivä 4.2.2018

Ravitsevan salaattiaamupalan (eikä edes ruisleipää koska finnair!) jälkeen olikin aika aloittaa se, minkä vuoksi olimme nousevan auringon maahan jälleen matkanneet. Työstinkalustimet raahaukseen ja pääkallopaikalle mars.

Vaan sehän menikin kuin muumeissa konsanaan, ensin pönöteltiin ja kuunneltiin torvisoittokunnan tättäräät ja muut pakolliset liibalaabat, tutustuttiin veistäjien pyhättöön veistoalueen välittömässä läheisyydessä, jossa veistojen edetessä muonittauduimme ravitsevilla hedelmillä ja nudikoilla. Selvitimme myös lähes ensitöiksemme mahdolliset kessupaikat.

Veistosten pienet välimatkat toisiinsa nähden muodostuivat välittömästi hieman ongelmallisiksi, koska viereinen Team Singapore pudotti lohkareen aihioiden väliin emmekä sattuneesta syystä voineet omaamme pudottaa. On tämä perkele työmaa.. Lähdimme röökitupakalle. Palattuamme pääsimme ketjusahailemaan molemmat kulmat ja edellisiltana mietityttänyt, kävelykadun puoleinen pudotus onnistui ongelmitta koska saimme kilpailunjärjestäjiltä apuja väkijoukkojen hallintaan. Safety 1^st!!

Kairasimme, sahasimme ja petkelöimme raivolla koko annetun ajan, jonka jälkeen nopea kuosittautuminen hotellilla (jossa mr.Hideaki ja ms.Chizuru jo odottelivat meitä) ja sitten sabu sabu(grillattuja lihaksia) ja AAH niin ihanat naamarätit. Tällä kertaa emme tilanneet rustoja tai suolia koska Arto on nössö ja muutenkin anorektisen oloinen.

Tunnelma oli kuitenkin jälleen katossa, olihan edellisestä tapaamisestamme vierähtänyt jo æoneja.

5.2.2018

Artolla aamulla kuumetta (kiitos FINNAIR ja märät kengät!) Janne ja Matti aloittivat veistot, Arto ilmestyi paikalle noin 10.00 paikallista aikaa. Saimme myös Truefanin joka oli ties kuinka kauan ehtinyt palvoa veistostamme (ilman kenkiä!!) ennenkuin Janne yhytti tyypin. (Onneksi ei ehtinyt mitään temppeliä rakentaa.) Selvisikin, ettemme varsinaiset palvonnan kohteet olleetkaan me, vaan edellisvuoden edustajistossa vaikuttanut rouvashenkilö. Kaveri vaikutti joltain Korkein Totuus kultin jäseneltä eikä meinannut lähteä millään menemään. Jatkoimme veistelyä ja kas, tyyppi oli kadonnut väkijoukkoon.

Ehkä n.30minuutin päästä tulikin sitten poliisit selvittelemään JOTAKIN veistoksemme vierelle. Emme oikein päässeet perille mistään vaikka Arto noutikin paikalle kilpailujärjestäjän/tulkin. Ilmeisesti kalabaliikissa oli kyse kuitenkin siitä että joku (saletisti tämä em. kultisti) oli esiintynyt Raggen neljäntenä jäsenenä ja kiikuttanut kyttikselle... Eipä mitään vähäisempää kuin... Liukuesteen ja Raggen käyntikortin!! Siis sellaisen kumilärpän jonka saa kenkään kiinni ja jossa on nastat... Vältyimme kuitenkin syytteiltä. Noh, tämähän vaati tietysti KahviKessut. Joskus pimeän tultua saapui Suomen Japanin suurlahetystöstä edustaja tuomaan lahjuksia... Ihanan kuutospakkauksen olutta... No maistuihan se työn raskaan raatajille, varsinkin kun näinkin arvovaltaisista vierahista oli kyse.
Rankka päivä kaikenkaikkiaan, taisimme käydä illalla jossain, tai sitten emme?

6.2.2018
Se Perkeleen Lentoyhtiö jonka mainosvideollekkin lunta on veistelty ja jonka nimeä emme enää mainitse sai viimein lähetettyä loput varusteet ja ruisleivät. Jälkiselvittelyt kyseisen puulaakin kanssa jättivät käteen tyhjän arvan.
Hawain työ romahti.
Tapasimme myös Juhani "EL HEFE" Lillbergin, aina yhtä ihastuttavine vaimoineen.

 Arto sai omat groopiensa, joiden kanssa kielimuuria selvitellessä vierähtikin sitten tovi jos toinenkin ja jouduttiinpa siinä häiritsemään paikallisen verkkoyhtiön edustajaakin kunnes jotakin saatiin selville. Herttainen rouvashenkilö ja vieläkin herttaisempi japanialaistyttönen toimittivat vielä illan mittaan joukkueelle pienet sushi välipalat ja Artolle henkilökohtaisen lahjuksen. Päivän päätteeksi postimme Joukahaisen vasenta käsivartta kannatelleen tukipilarin ja lampsimme hotlalle.

Illalla Viikseen Team Portlandin, AussiKapteenitar Kylien, Akin ja Chizurun kanssa. Matti tilasi leikkuulaudallisen lihhaa.

7.2.2018

Viimeinen veistopäivä, finistelyä ja polishtelua. Aurinko paistoi ja räntää tuli tavaan täydeltä.(ihana Sapporon sää) Janne osti Team Portlandille pullon Black Nikka whiskyä, olihan heidän kapteeninsa melko hyvin aurinkoa saanut noitatohtori. Jenkit osasivat arvostaa(mukamas;)) Tapahtui myös vinkeä insidenssi kun Janne meni ostamaan kyseista putelia, Arto karjaisi risteyksen vastakkaiselta puolelta että ; TUO RÖÖKIASKI!! Näkemisen arvoisen asiasta teki kun paikalliset, liikennepoliisia myöten, loikkasivat metrin takavasempaan. Hehheh.. Veistelimme intensiivisesti iltaan asti kunnes teos oli valmis. Hotellikuosituksen jälkeen matkamme jatkui jo turvalliseksi todettuun Viikseen.

Viiksibaarissa olikin lähes kaikki länsimaiset veistäjät.

Portland haastoi Aussit juomapeliin, voittaen. Arto sai kengurun kivespussin.

Jäikö Janne vielä baariin, tarina ei kerro. Matti ja Arto tetsasivat jonkun pienen puiston läpi Odorille kuvaamaan kaupunkilaisten ja opiskelijoiden veistoksia, matkan varrella kun olivat.

8.2.2018

Palkintojen jako. Paljon torvia ja 4th place..Vitun kova, Perkele.

 Voitto meni aina niin taidokkaalle Team Thailandille. 2nd Macao. 3rd USA/Italy

Muodollisuuksien jälkeen totesimme olevamme vapaalla, harvinaista herkkua joukkuelle.

Janne sai Arton ylipuhuttua uimareissulle, Matin ottaessa kauneusunet ja valmistautuessa illan koitoksiin. "Olin menossa ostamaan röökiä aivan törkeessä räntäsateessa, kun päässä alko soimaan Mötleyn-If i die tomorrow-. No vittu niimpä! Uimaan siis! "Arto"

 Uimapaikkaa metsästettiin taas joku 2 tuntia, meinasimme jo mennä uimaan aivan perkeleelliseen louhikkoon, josta ei varmasti olisi kumpikaan osallistuneista selvinnyt hengissä. Onneksemme Akilla ei ollut hirveä kiire ja hän tiesi erään hyvän hiekkarannan melko lähellä tätä kaukaisuutta johon jo olimme ajelleet. Sinne siis.

Tällä kertaa suoja/rumputulta annettiin paikallisten toimesta, pokkarilla ja järkkärillä, jätkien riisuutuessa hitaahkosti ja varmahkosti. 25m/s, hennosti puhaltanut tuuli, -12c lämpötila ja ties kuinka lämmin merivesi sai veren kiertämään. Illalla Janne&Matti kielikurssin vieraina. Arto Viiksessä. Takuuvarmasti Viimeinen yö Hotel Geibunkanissa, se kun meni purkuun.

7^th day

Bussilla Nayoroon. Tämänkertainen vierailu ei pitäisi sisällään veistokoitosta, vaan toimimme vierailijoiden asemassa. Oli käytävä jokatapauksessa tervehtimässä edelliskerroilta tuttuja Hemppaa ja Muumimammaa kun kerran seutuville vaivauduimme. Jostain syystä vastaanottomme olikin kuin rokkitähdillä. Taksi nouti meidät bussiasemalta ja heitti hotellille josta Chizuru oli järjestänyt meille alennushuoneet. Nopean kuosittautumisen jälkeen suuntasimme jo tutuksi tulleelle veistopaikalle.

 Hieman ennen veistoalueelle pääsyämme vastaan tallusteli, kukapa muukaan kuin: John Ham! Oli ollut matkalla jonkun luo, mutta meidät huomatessaan totesi tämän voivan odottaa.. Veistäjille oli varattu tyylikäs paraakkimallinen taukotila jossa meidät otettiin mitä lämpimimmin vastaan. Herman "Hemppa" Leung oli yhtä kiireessä ja hämmentyneen oloinen kuin aina ennenkin. Ja hoiti saamaansa AllAroundGoodGuyn pestiä rautaisen tehokkaasti, saimmekin jokainen oman sissimuonapakkauksen ja Sapporo olutta. Kyllä siis kelpasi tutustua veistäjäleegioon joka tulikin tutustumaan auliisti. Kiertelimme katsastamassa veistokset ja jatkoimme seurustelua. Makustelimme myös Turkkilaisten rakia joka oli pahaa.

                                                                      'Kylmäkaappi

Hienoja veistoksia tänäkin vuonna. Serustelujen loputtua veistäjät palasivat viimeistelemään töitään ja me suuntasimme porukalla(Hemppa,Martin, Masumi, John, Misuho sekä toinen japanitar ja Ragge) Dixie bar:iin, omistajana toimi edelleen vanha tuttumme "Silverback".  Juotiin tabascoa ja syötiin juttuja, ehkä pitsaa. Tunnelma oli täälläkin aivan katossa. John Ham taas liekeissä, hyvä ettei saanut edelliskerrankin vuoksi kenkää. Kielikursseja ja noppapelejä. Palvoimme Sammakkojumalaa.
 

8^th day

Oikeasti ravitsevan aamupalan jälkeen palvoimme jälleen hieman Sammakkojumalaa.

Palkintojen jako ja farewellparty. Maistuvia muonia ja juomia. Mattikin sai ihanan pehmohatun...=) Paljon otettiin ryhmäkuvia ja saimmekin saattajiksemme lähes kymmenpäisen lauman. Bussiasemalla Arto huomasi unohtaneensa matkalaukun veistopaikalle, tuhannen ryydloikalla selvittiin ja paluumatkamme Bussilla Sapporoon pääsi alkamaan.

Matka kului melko unisissa merkeissä. (Shemakilla voi sitoa pään kiinni selkänojaan, helpottaa nukkumista..) Pari tuntia bussissa nuokuttuamme ja jonkin aikaa metroiltuamme saavuimme Hideakin pysäkille, jossa herrasmies meitä jo odottelikin.
Suuntasimme Akin kotia kohden kun huomasimme olevamme juomattomia, siispä matkalla pysähdyttiin paikalliselle huoltsikalle josta matkaan lähti olutta ja Artolle tietysti paikallista paperipornoa (keräilymielessä) joka on länsimaista tuntunut kuolleen sukupuuttoon interwebin ilmestyttyä.

 Akille päästyämme kaikilla oli jo verensokerit melko alhaalla, mutta päätimme siitäkin huolimatta lähteä kuosittautumaan paikalliseen onseniin. Aikaisemmilla kerroilla kokeiltu sähkökylpy oli erittäinkin lihaksia rentouttava/revähdyttävä kokemus. Lisäksi pätkän verran GEKADOS

Kylvettyämme hyvin olimme virkistyneitä ja lähdimme takaisin Akille jossa hänen nuorekas äitinsä (joka siis haki meidät onsenista Akin bilikalla ja on jotain 105vuotta NUORI!) ;) oli jälleen valmistellut mitä maittavimmat muonat. Lisäksi makustelimme snäckeinä heinäsirkkoja, suolakurkkuja ja hywää votkaa & sakea. Sapuskoja ylistäessä ei superlatiivit päässeet loppumaan. Tälläkin kertaa pääsimme ajoissa nukkumaan, kunhan kaikki votka(ja ne muut) oli makusteltu.

9^th day

Nukuttuamme pari tuntia oli aika lähteä bussipysäkille, jonne Matti ja Aki lähtivätkin kiikuttamaan kapsakkeja. Arto ja Janne tuijottelivat seinää kessu huulessa ja kalsarit puolitangossa(tai kalsarit huulessa ja kessu puolitangossa) kunnes Aki nouti heidätkin. Samaiselta pornohuoltikselta aamukahvit matkaan ja kohti lentokenttää. Kello oli kai jotain 5.45.

Artolla oli eri paluulennot kun Jannella ja Matilla, jotenka tiemme erosivat kutakuinkin heti kun turvatarkastuksen läpäistyämme stumppasimme kessut samassa nikotointitilassa.

Tulevaisuudessa joukkueemme luultavasti panostaa mukana kuljetettavaan PR-henkilöön ja suosittaa vastaavaa muillekkin japaniaan matkaaville joukkueille. Jäkikäteen on kuitenkin kohtuullista sanoa reissun olleen mycket bra resa.

Järjetön tattis jälleen kaikille meitä tukeneille:
- Ikitalvi Ry
- Hideaki-San & Chizuru-San
 -Hemppa-San & Masumi-San
 -Läheiset ja Ystävät
 -Painopalvelu Nummela

 -lentoyhtiö...

"Matti" Tämä reissu oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että saimme jopa muutaman turistipäivän mahdutettua tiukkaan aikatauluumme. Olisipa mukava saada joskus järjestettyä aikaa (ja ihanaa rahaa) pitemmällekin reissulle nousevan auringon maahan. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon. Noh, neljännellä kerralla sitten. Banzai!

"Arto" Tuntuu että Japaniassa on aina vähintään yhtä perkeleellinen kiire kun paikallisillakin. Ja niillähän on! Pitäis varmaan oppia nukkumaan kävellessä.. Varsinkin Nayorossa viettäisi mieluusti päivän, kaksi ylimääräistä Hempan seurassa. Sukidesu Sapporo! Sukidesu Nayoro!

"Janne" Tämä oli tähän mennessä "helpoin" Nipponin reissu, kokemus alkaa näkyä. Ilman logistiikkapulmia oltais oltu valmiita alle kolmessa päivässä. Vieläkun sinne Susukinolle joutais jollain reissulla.. Rautakanken & Kampai!

Pics: Ragge, Hideaki-San, Chizuru-San

Ragnarøk awaits

Lost Two Years 2016-17

Whooa.. Is this channel working? Has Ragnarøk retired from the fields of arctic arts..? Of course not.
We're just partly cut from the internets for a while, but we haven't been lazy in the sculpting scene.
 -Let's take a look to lost two years and what we've been doing!

KIITOS

Kesä on tullut ja viime talvi alkaa jo pikkuhiljaa pyyhkiytyä mielistä.
Ennen kesähorrokseen vetäytymistä haluamme vielä kiittää asianomaisia yhteistyöstä veistojoukkueemme kanssa;
----------------------------------
Ilman teidän panostanne Japaninmatkamme ei olisi voinut onnistua yhtä upeasti. Saattaisimme toki olla kansaivälisiä menestyjiä, mutta emme varmasti yhtä tyylikkäitä ja suosittuja sellaisia.  -KIITOS.


Varusteleka
Suomen paras kauppa varusti meidät tyylikkäillä ja toimivilla lumpuilla, juuresta latvaan.
Leka on tukenut joukkuettamme jo vuodesta 2012, kun lähdimme ensikertaa maailmalle.

OasisMedia
Vihtiläinen OasisMedia tuotti veistojoukkueemme mainosmateriaalin, nopeasti ja taitavasti.
OasisMedia on tukenut myös Vihtiläisiä veistokilpailuita.

Vihdin Kätsän Gurut

Vihtin Käsi- ja taideteollisen mestarit ovat auttaneet meitä pyyteettömästi vuosien varrella. 

Aulis Hyryn, Mari Lajusen, ja Ismo Immosen ammattitaito auttoi meitä tälläkin matkalla; heitä saamme kiittää avusta lahjojen, pienoismallien, sekä työkalujen valmistuksessa.  

Rasha, Hideaki ja Chizuru

Ilman näitä hienoja ihmisiä olisi matkamme ollut huomattavasti vaikeampi ja tylsempi.

Perheet, läheiset, ja muut kumppanit

Kiitos että jaksoitte.

Nyt on tosiaan tullut aika vetäytyä ansaittuun kesähorrokseen. 

Ragnarøkin sällit heräävät varmasti, kun maa taas pakastaa ja on aika tehdä lumenluontihommia. 

Sayonara perkele!